Kahden ja puolen vuoden matkani

Nykyään on hyvin yleistä, että lukio-opinnot muokataan jokaiselle oppilaalle sopivaksi: yksi tekee ”normaaliin tyyliin” lukion kolmessa vuodessa, toinen keskittyy opiskelun rinnalla urheiluun ja suorittaa opintonsa neljässä vuodessa ja kolmas rypistää opintonsa tavanomaista nopeammin kahdessa ja puolessa vuodessa. Tämä on nykyisen luokattoman lukio-opiskelun hienous.

Lukion ensimmäisenä vuonna mielessäni pyöri paljonkin ajatus lukion suorittamisesta tavallista nopeammin. Miksi? Jatko-opinnoiksi ajattelin opettajan uraa tai psykologiaa. No, aika pian psykologiasta tuli ykköstavoite ja tajusin sen olevan kutsumusammattini. Pian huomasin lukevani vapaa-ajalla koko ajan psykologisia artikkeleita ja innostuin koko ajan enemmän. Psykologiaa on vaikea päästä opiskelemaan, joten pääsykokeisiin tulisi fokusoida täysillä. Tiedän omat voimavarani, enkä jaksaisi lukea kevään yo-kokeisiin ja yliopistoon samaan aikaan. Tämä lisäsi kiinnostustani lukio-opintojen suorittamiseen nopeammassa tahdissa.

Ennen lukion alkua sairastuin erääseen reumasairauteen, joka pakotti minut miettimään prioriteettejä. Ensinnäkin, tajusin pian, että tarvitsen yo-kokeiden ja pääsykoevalmistautumisen väliin tauon. Hengähdystauon, jolloin voin ladata akkuja. Toisekseen, työntäyteinen arki helpottaa sairauden kanssa pärjäämistä. Koulutyöt olivat minulle sopiva selviytymiskeino ja estivät jäämästä sängynpohjalle.

Monien reaktiot ovat olleet enemmän tai vähemmän negatiivisia. Useimmiten ihmetellään, miten ehdin tehdä kaiken. Se tuntuu kummalliselta, sillä en mielestäni ole tehnyt mitenkään älyttömästi töitä. Olen aina panostanut kouluun täysillä, joten ei tässäkään mitään uutta ollut.

Nyt kun matkani on loppusuoralla, on pakko myöntää, etten ole katunut hetkeäkään. Totta kai kirjoitusrupeama elo-syyskuussa oli rankkaa aikaa, mutta olen hyvä ottamaan asiat päivä kerrallaan, tässä tapauksessa koe kerrallaan. Rankoissa elämänvaiheissa punnitaan yksilön stressinhallintakeinot. Minä pidin pään kylmänä koko ajan enkä hermoillut turhia.

Oikeasti koen, että tämä oli yksi parhaista päätöksistäni. Sain tehdä opinnoistani minun näköiseni ja olen erittäin tyytyväinen. On erittäin hienoa päästä valmistumaan syksyn ylioppilasjuhlassa, mikä sattuu olemaan Suomi 100 –juhlavuoden erityisimpiä hetkiä! Kannustan jokaista kuuntelemaan omaa itseään, oli se sitten lukion suorittaminen kahteen tai neljään vuoteen. Jokaisella on vapaus ja mahdollisuus tehdä asiat, kuten itselleen kokee parhaaksi.