RUA4-kurssilla tutustuttiin ruotsinkielisiin medioihin. Riikka perehtyi lähdekritiikkiin netissä.

Källkritik på internet

 Jag kollade på olika bloggar på nätet. En av dem väckte mitt intresse. Det var en blogg som berättade om källkritik i medier.  Den hade skrivits av en 18-årig tjej, Nellie Sjögren. Hon har skrivit många andra texter också som gäller medier, samhälle och kommunikation. Bloggtexterna var en del av hennes skoluppgift, vilket kan förstås ha en inverkan på innehållet i texterna.

I bloggen berättade hon att människor har blivit lata när det gäller källkritik. Det betyder att man inte anstränger sig så mycket för att kolla trovärdigheten på olika sajter. Och det kan ofta leda till att felaktig information sprids. Speciellt i dag, när det är så lätt att uppdatera olika sajter. Hon själv litar inte längre på många texter till exempel i Facebook. Hon ifrågasätter nästan all information och tycker att alla andra borde göra detsamma. Hon berättar ändå att hon litar på sådana tidningar som har högre kvalitet.

Information kan bli förvrängd på olika sätt. För det första om man inte kollar informationen och för det andra om man inte orkar läsa själva texten noggrant. Hon berättade att hon själv brukade göra så: hon läste bara rubriken eller en liten del av texten och gjorde tolkningar på grund av dem. Hon skrev också att man brukar omedvetet förstå texter så som man tror eller vill.

Jag tycker att temat i bloggen är väldigt aktuellt och man kan inte betona temat för mycket. Eftersom världen förändras hela tiden och vi kommer att söka information mer och mer på nätet, är det väldigt viktigt att vara källkritisk. Även om man har lärt sig att man måste vara källkritisk, är det ingen självklarhet i vårt vardagliga liv. Det här temat är säkert bekant för de flesta, men ju mer man talar om det desto mer tänker man på det. 

Bloggen om källkritiskhet var ändå lite ytlig. Skribenten tog fram mycket som var intressant, men förklarade inte tillräckligt noga. Precis då jag blev intresserad av något bytte hon tema. Något som jag också tänkte på var att man borde vara källkritisk mot alla medier, inte bara Facebook och skvallertidningar. Jag tycker att det är kanske mer problematiskt att man blind litar på så kallade trovärdiga medier. I allmänhet var texten intressant och fick mig att tänka på olika sätt att läsa texter.  

Riikka Savijärvi / RUA4

YH:sta: Terrorismia ja euroa!

Terrorismia ja euroa!
Taloustiedon kurssilla opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua väittelyyn ja/tai kirjoittaa mielipidekirjoitus haluamastaan aiheesta. Tässä julkaistaan kaksi näistä mielipidekirjoituksista. Toinen käsitteli ajankohtaisesti terrorismia ja toinen aina ajankohtaista aihetta - euroa.

Samaa kansaa­

Perjantaina 13. marraskuuta Pariisiin tehtiin terrori-isku. Iskussa menehtyi monia ihmisiä ja näiden kuolleiden muistoksi vietettiin Euroopassa ja myös meidän lukiossamme hiljaista hetkeä maanantaina 16. marraskuuta. Ja tämä hiljainen hetki sai minut miettimään asioita. Miksi me vietämme tätä hiljaista hetkeä näiden sadan neljänkymmenen Ranskassa kuolleen ihmisten muistoksi, kun maailmalla kuolee päivittäin tuhansia ihmisiä tauteihin, sotaan ja samanlaisiin iskuihin? Miksi me emme muista heitä? Miksi emme muista niitä, jotka ovat kuolleet samanlaisissa tilanteissa, yhtä hirveällä tavalla?

Haluaisin ottaa tähän esimerkiksi Venäläisen turistilentokoneen, joka putosi Siinain niemimaalle 31. lokakuuta. Kaikki lentokoneen matkustajat ja henkilökunta menehtyivät onnettomuudessa eli kokonaisuudessaan kaksisataa kaksikymmentäneljä ihmistä kuoli. Terrorijärjestö Isis väittää ampuneensa Venäläiskoneen alas, mutta tätä väitettä ei ole voitu todistaa. Isis-järjestö on myöntänyt myös tehneensä Ranskan terrori-iskut. Miksi me emme muista näitä yli kahtasataa ihmisiä jotka kuolivat yhtä traagisesti? Eivätkö hekin ansaitse hiljaista hetkeä?

Tai entäs ne sadat tuhannet ihmiset jotka ovat kuolleet Syyrian sodassa? Päivittäin Syyriassa tapetaan monia ihmisiä, niin naisia, miehiä kuin lapsiakin. Isis on tässäkin sodassa mukana merkittävänä tekijänä. Kaikissa kolmessa tapauksessa on siis menehtynyt ihmisiä ja Isis on ollut osallisena. Tämän selityksenä saattaa olla se, että olisi turhaa alkaa pitämään joka päivä hiljaisia hetkiä kun kuolleita tulee aina vain lisää jolloin kaikkia kuolleita olisi hyvä muistaa vasta kun Syyrian sota on saatu päätökseen.

Joten miksi me muistamme vain Ranskassa kuolleita? Itse ajattelen tämän johtuvan siitä, että me välitämme vain asioista jotka koskettavat meitä itseämme. Me luokittelemme itsemme sekä toisemme ’’meiksi’’ ja ’’heiksi’’, minkä koen olevan varsin suuri ongelma. Emme välitä Syyriassa tai muualla lähi-idässä kuolleista koska nämä kuolleet ovat ’’he’’, emme sure kuolleita venäläismatkustajia koska nämä venäläiset ovat ’’he’’. On hyvä myös muistaa, että Venäjällä ja Euroopan unionilla ei ole ollut mitkään kitkattomimmat välit lähi historiassa.

Euroopan unioni pyysi pitämään hiljaista hetkeä kuolleiden muistoksi ja mietin miksi Euroopan unioni ei muista muita maailmalla kuolleita samalla tavalla? Syyksi en keksi mitään muuta kuin sen, että Ranskan kuolleet olivat ’’me’’. Onko niin, että kaikki Euroopan unionin ulkopuoliset maat, kaikki Euroopan unionin ulkopuolelle jäävät ihmiset ovat ’’he’’? Emmekö oikeasti välitä näistä ihmisistä samalla tavalla, eivätkö hekin tunne tuskaa ja surua?

Toisaalta emmehän me tarvitse Euroopan unionin tai kenenkään muunkaan lupaa suremiseen ja myötätunnon kokemiseen. Ei meidän tarvitse odotella virallista hiljaista hetkeä, mitä ei välttämättä koskaan tule, jotta voisimme muistaa ja olla hetken hiljaa menehtyneitä ja heidän läheisiään muistaen.

’’Moninaisuudessaankin yhtenäinen’’, näin kuuluu Euroopan unionin motto. On totta, että Euroopan unioni on pysynyt hyvin yhtenäisenä vaikka olemmekin hyvin erilaisia keskenämme, mutta olemme riippuvaisia toisistamme, osa enemmän kuin toiset, mutta tämän yhtenäisyyden ja välittämisen pitäisi mennä yli Euroopan unionin rajojen. Meidän tulee arvostaa ihmishenkeä riippumatta kotimaasta, uskonnosta tai ulkonäöstä. Meidän tulisi purkaa tällaiset ’’he’’ ja ’’me’’ käsitykset, sillä meissä kaikissa ihmisissä virtaa se sama punainen veri joka vuotaa meistä kun kuolemme.

Miisa Kaivos

Ei eurosta eroon ainakaan vielä

Jo vuosituhannen vaihteessa, kun euro otettiin käyttöön ensin tilivaluuttana vuonna 1999 ja myöhemmin käteisrahana vuonna 2002, euroon liittyminen herätti voimakkaita vastustusreaktioita suomalaisissa. Närää aiheutti muun muassa se, ettei Suomessa järjestetty kansanäänestystä euroon liittymisestä toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Tänä vuonna kansanedustaja Paavo Väyrynen on tehnyt kansalaisaloitteen kansanäänestyksestä eurosta eroamiseen liittyen, joka on tähän mennessä saanut yli 50 000 kannatusilmoitusta.

Euron yhtenä suurimmista haittapuolista Suomen kannalta pidetään sitä, että euron myötä Suomella ei ole ollut enää mahdollisuutta devalvoida valuuttaansa, kun menetimme rahapoliittisen vallan EKP:lle. Devalvoinnilla olisi ollut piristävä vaikutus Suomen vientiin, jolla puolestaan on tärkeä merkitys kansantaloutemme kehityksessä. Lisäksi euron haittana pidetään mm. sitä, että euromaiden talouksien rakenne-eroista huolimatta rahapolitiikka on kaikille euromaille yhteistä, minkä seurauksena päätökset voivat vaikuttaa eri tavalla eri jäsenmaissa. Esimerkiksi jos euron arvo vahvistuisi, Suomen viennin kilpailukyky heikkenisi, ja suomalaiset vientiyritykset siirtäisivät tuotantoaan halvempien valuuttojen maihin, mikä puolestaan johtaisi mm. työttömyyden kasvuun.

Vaikka itse olenkin samaa mieltä siitä, että markassa pysyttäytyminen olisi ollut ainakin meneillään olevan finanssikriisin aikana järkevä ratkaisu, sillä markan mahdollistama devalvaatio olisi nopeuttanut Suomen viennin palautumista pahimmasta kriisitilanteesta, ei mielestäni Suomen tulisi erota eurosta tämänhetkisessä tilanteessa. Ensinnäkin euroon liittyy monia hyviäkin puolia, joista yksi tärkeimmistä on se, että euro on vahva ja vakaa valuutta. Euroalueen tavoitteessa estää inflaation nousemista yli kahteen prosenttiin on onnistuttu. Tämä vakaus on helpottanut ulkomaankauppaa, kun valuuttakurssiriskit ovat poistuneet euromaiden väliltä.

Mielestäni on parempi vaihtoehto kuulua osana vakaaseen eurojärjestelmään kuin päättää itse rahapolitiikasta, sillä emme voi tietää, onnistuisiko Suomi rahapolitiikassaan. Suomi saattaisi esimerkiksi ajautua tilanteeseen, jossa ensin devalvoidaan, sitten tuontihinnat nousevat, jonka seurauksena palkat ja hinnat nousevat, mikä johtaa lopulta kilpailukyvyn heikkenemiseen ja viennin vähentymiseen. Tämän jälkeen olisi devalvoitava uudestaan viennin kohentamiseksi. Tilanne ei muuttuisi, vaikka markka olisi kelluva valuutta: Devalvoituminen voisi johtaa samanlaiseen kierteeseen.

Toisekseen Suomella on korkein mahdollinen luottoluokitus kahdelta luokitusyhtiöltä ja toiseksi korkein yhdeltä. Jos Suomi vaihtaisi takaisin markkaan, luottoluokitukset saattaisivat alentua markan arvon vaihtelun seurauksena, mikä vaikeuttaisi valtion lainanottoa korkojen noustessa.

Vaikka markasta olisikin apua viennin kohentamiseen, liittyy eurosta markkaan vaihtamiseen tällä hetkellä negatiivisia puolia, joiden vuoksi eurosta lähtemistä kannattaa siirtää myöhemmäksi. Viennin ongelmat eivät ole sitä paitsi ainoa ongelma, joka vaatisi korjaamista, vaan Suomella on muitakin merkittäviä talousongelmia, kuten väestön vanheneminen ja tuottavuuden väheneminen investointien määrän vähennyttyä, joiden poistaminen olisi hyvin tärkeää Suomen kansantalouden talouskasvun kannalta. Mutta jos euroalueessa tapahtuu muutoksia, esim. jos maita lähtee pois eurosta, jonka seurauksena Suomesta voi nykyisen talouskasvun puitteissa tulla ns. ”heikoin lenkki” euron sisällä, tulee valuutanvaihtoa harkita uudestaan.

Miikka Kuikka

Kunkussa vieraili syksyllä  berliiniläinen Marius, joka teki opetusharjoitteluaan saksan kursseilla. Ennen lähtöään takaisin Saksaan hän antoi haastattelun, joka on blogissamme sekä saksaksi että suomeksi. Vielen Dank, Marius!

Wie heißt du?

Ich heiße Marius 

Okay, wie alt bist du?

Ich bin 24 Jahre alt.

Warum bist du hierher gekommen?

Ich möchte mehr über das finnische Schulsystem lernen, und deshalb möchte ich hier in einer finnischen Schule unterrichten.

Woher kommst du?

Ich komme aus Berlin in Deutschland.

Hat Finnland dir gefallen?

Ja, Finnland gefällt mir sehr, sehr gut.

Hat etwas hier dich überrascht?

Mich hat überrascht, dass das Wetter sehr gut ist. Seit ich hier bin gibt es nur Sonne, und es ist warm. Mich hat überrascht, dass Finnen sehr nett sind. Es gibt den Vorteil, dass Finnen sehr zurückhaltend sind, aber ich glaube das stimmt nicht. 

Wie sind die Schulen in Deutschland im Vergleich mit finnischen Schulen?

Ich glaube, es gibt viele alte Schulen in Deutschland, und in Finnland habe ich bisher viele neue Schulen gesehen. Aber ich habe natürlich nicht alle finnischen Schulen gesehen. Und auch nicht alle deutschen. Aber ich glaube, der größte Unterschied ist, dass die finnischen Schulen viel mehr Technologie haben; viel mehr Computer, Internet, Tablets, Smartboards. Das gibt es nur in wenigen deutschen Schulen.  

Wie lange bleibst du hier?

Ich bleibe bis zum 10. Oktober in Finnland.  

Hast du schon etwas typisches Finnisches gemacht?

Also, ich war schon einmal früher in einer Sauna, aber in Estland. Ich habe salmiakki und Lachs mit Kartoffeln gegessen. Und ich habe Johannisbeeren gepflückt.  

Was möchtest du hier noch erleben, und dich lernen?

In Finnland möchte ich noch etwas verreisen im Land, ich möchte noch ein paar andere Städte kennen lernen. Und ich möchte noch ein bisschen mehr mit Finnen reden, und mehr Finnen kennen lernen, möchte noch ein bisschen mehr Helsinki erkunden, ein bisschen herausfinden was es

so für schöne Ecken gibt, interessante Kaffees und Bars. Ja, und vielleicht möchte ich noch ein bisschen mehr Finnisch lernen, ein paar Sätze, nur ein paar Sätze. Wenn ich nach Deutschland komme, und dann fragen mich Leute „Kannst du Finnisch?“ dann kann ich sagen ja, und dann sage ich etwas auf Finnisch, und dann versteht das keiner. Das ist dann cool! Und an der Schule möchte ich einfach es so weiter geht, also mir gefällt es sehr gut.   

Mikä on nimesi, kuinka vanha olet ja mistä päin Saksaa olet kotoisin?

Nimeni on Marius, olen 24-vuotias ja olen kotoisin Berliinistä

Miksi olet päätynyt tänne Suomeen?

Haluan oppia enemmän suomalaisesta koulujärjestelmästä, ja siksi halusin opettaa suomalaisessa koulussa.

Onko Suomessa ollut mukavaa?

Joo, Suomi on ollut oikein mukava.

Yllättikö jokin sinua täällä?

Minua yllätt,i että sää täällä on ollut niin hyvä, Tähän mennessä täällä on ollut vain aurinkoa ja lämpöä. Myös se kuinka mukavia suomalaiset ovat, on sanottu että suomalaiset ovat aika sulkeutuneita, mutta minusta tuntuu ettei tämä kyllä taida pitää paikkaansa.

Millaisia koulut ovat Saksassa verrattuna Suomeen?
Saksassa on paljon vanhoja kouluja ja Suomessa taas olen nähnyt paljon hyvin uusia kouluja, mutta en tietenkään ole nähnyt kaikkia suomalaisia kouluja, kuten en myös kaikkia saksalaisia. Suurin ero on se, että suomalaisissa kouluissa hyödynnetään paljon enemmän teknologiaa, kuten tietokoneita, tabletteja ja internetin. Sitä on vain harvoissa kouluissa Saksassa.

Kuinka kauan aiot olla Suomessa?

Olen täällä lokakuun puoliväliin

Oletko jo kokenut jotain ’tyypillisesti’ Suomalaista?

Olen maistanut salmiakkia, ja lohta perunoiden kanssa. Olen poiminut marjoja

Mitä kaikkea haluat vielä kokea ja oppia vierailusi aikana?

Suomessa haluan vielä matkustella ja oppia tuntemaan eri kaupunkeja. Haluaisin myös tutustua useampaan suomalaiseen. Haluan myös tutustua paremmin Helsinkiin ja ehkä oppia vielä vähän lisää suomea. Sitten kun palaan takaisin Saksaan ja minulta kysytään ’no opitko yhtään suomea’ voin sanoa joo ja vastata parilla lauseella. Kukaan ei ymmärtäisi sanaakaan, mutta se olisi hauskaa. Täällä koulussa haluan jatkaa samaan malliin. Minulla on ollut oikein mukavaa täällä.

Jenna Ojanen